Kävin pari vuotta sitten Flow with Nature -värianalyysissa. Tuloksena oli että olen Bright Winter, mutta True Winter on toiseksi paras värivuodenaikani, mutta voin käyttää värejä myös tästä vuodenajasta. Itse pidin enemmän True Winter -kankaista, koska näin niiden vaikuttavan suotuisammin kasvojeni värin tasaisuuteen. En siis ole jyrkästi eri mieltä analyytikkoni kanssa, mutta kuitenkin olen ostanut itselleni myös True Winter -paletin, koska koen nuo värit miellyttävämpinä käyttää. Jonkin verran olen nähnyt, että ihmiset ovat käyneet redraping -analyysissa eli he eivät ole olleet varmoja ensimmäisestä tuloksesta ja ovat käyneet ilmaisessa uudelleenarvioinnissa. Joskus tulos on ollut hyvin paljonkin erilainen kuin ensimmäisellä kerralla. En tiedä kuinka paljon näistä redraping -analyyseistä ja täysin uusista tuloksista johtuu siitä, että analyytikolla näyttää tulevan aika paljon noita Bright Winter -tuloksia asiakkaille. En osaa sanoa ovat kaikki Bright Winter -tuloksen saaneet vielä vuosienkin jälkeen sitä mieltä, että se on heidän paras värivuodenaikansa. Olen myös huomannut sen, että jos asiakas ei ole täysin tyytyväinen analyysitulokseensa edes tuon redraping -analyysin jälkeen, niin Facebookin tämän värianalyysin saaneille asiakkaille tarkoitetussa väriryhmässä monet analyytikoista eivät enää näytä kiinnostuneen kommunikoimaan eri mieltä olevan asiakkaan kanssa. Mielestäni tällaisessa tapauksessa mennään siis analyytikoiden tyytyväisyys edellä, eikä asiakkaan tyytyväisyys edellä. Huolimatta siitä, että asiakas on lähes samaa mieltä kuin analyytikko. Minusta ei ole yritykselle edullista päästää tyytymätöntä asiakasta ovesta. Se että asiakas tulee redraping -analyysiin kertoo jo sen, että hän ei ollut tyytyväinen ensimmäisellä kerralla. Miksi hän siis olisi tyytyväinen saadessaan uudesta analyysista saman tuloksen kuin ensimmäisellä kerralla? Erityisesti jos asiakas vielä ilmaisee suoraan analyytikolle olevansa tyytymätön uuteenkin tulokseen ja analyytikko ei ota sitä huomioon, niin ei näytä siltä että yritystä oikeasti kiinnostaa asiakastyytyväisyys. Jos vertaa vaikkapa kampaajallakäyntiin, niin kampaajan kyllä kuuluu huolehtia siitä että asiakas lähtee kampaamosta tyytyväisenä. Tietenkin asiakas voi antaa kampaajalle vapaat kädet, mutta siitä huolimatta hyvä kampaaja kyllä huolehtii, että asiakas on tyytyväinen lopputulokseen. Sama asia minkä tahansa muunkin yrityksen suhteen. Värianalyytikon ammatti näyttää olevan ainoa asiakaspalveluammatti, jossa tärkeintä ei ole asiakastyytyväisyys, vaan se että asiakas joko yritetään saada uskomaan, että se mitä analyytikko näkee on paras mahdollinen vaihtoehto ja jos näin ei käy, niin asiakkaassa on jotain vikaa ja sen jälkeen hän ei ole enää minkäänlaisen vuorovaikutuksen arvoinen. Ehkä tähän voi olla syynä se, että värianalyysin ajatellaan olevan kertaluonteinen asia (ota tai jätä -tyyliin) ja värianalyytikkoja on kuitenkin aika vähän verrattuna muiden ammattikuntien edustajiin, eikä asiakas näin ollen voi äänestää jaloillaan ja mennä tuosta vain jonkun asiakasta kunnioittavamman värianalyytikon analysoitavaksi (tai joissakin tapauksissa ehkä jopa taitavamman värianalyytikon analysoitavaksi). Lopuksi kuitenkin totean, että harva yrittäjä on saavuttanut suurta suosiota kohtelemalla asiakkaitaan eriarvoisesti tai niin kuin asiakas olisi yrittäjälle jotain muutakin velkaa kuin palvelun hinnan (kuten tyytymättömyytensä pitämisen omana tietonaan sen uhalla että asiakkaan tyytymättömyys vaietaan olemattomaksi). Tässä värianalyysissa redrapingin eli ilmaisen uudelleenanalysoinnin kyllä sanotaan kuuluvan palvelun hintaan ja asiakkaan oikeuksiin, mutta ilmeisesti asiakastyytyväisyyden ei kuitenkaan katsota kuuluvan niihin. Itse koin että True Winter oli minulle niin selvästi parempi vaihtoehto ja samaa mieltä ovat olleet myös suurin osa ihmisistä keneltä olen kysynyt (nähtyään analyysissä otetut vertailukuvat), että ei ole epäilystäkään että analyytikkoni oli väärässä. Teknisesti ottaen Bright Winter ja True Winter eivät ole kaukana toisistaan, mutta käytännössä se miten nämä värit vaikuttavat ihoni värin tasaisuuteen ja koko yleisilmeeni fokukseen osoittaa kuinka suuri ero niillä käytännössä on. Ilman että edes kerroin näitä huomioita muille ihmisille, niin he esittivät täysin samoja huomioita valokuvistani. Miksi siis tyytyisin toiseksi parhaaseen, kun olen parhaan arvoinen? Minulle jäi sellainen vaikutelma että analyytikko ei halunnut sallia minulle parasta, mitä ansaitsen. Toisen asiakkaansa kohdalla, jonka hän itse kutsui uudelleenanalysoitavaksi hän sanoi tekevänsä sen siksi että ei voi päästää asiakasta epävarmana tai tyytymättömänä käsistään. Tuo ihminen sai täysin erilaisen tuloksen kuin ensimmäisellä kerralla. Vaikuttaa siis että analyytikolla on kuitenkin kyky joustaa ja nähdä virheensä (jopa todella radikaalitkin, niin kuin tässä tuon toisen asiakkaan tapauksessa), jos vain haluaa. Tuota tahtoa korjata selvä virheensä ei minun kohdallani ilmennyt. Kun tulin uudelleenanalysointiin, niin hän vain töykeästi kysyi että mikä minulle jäi vielä epäselväksi ensimmäiseltä kerralta. Hyvinkin paljon. Minusta hän veti mutkia suoriksi monta kertaa jo ensimmäisellä analyysikerralla, eikä antanut minun nähdä tarpeeksi värikankaita kaikista värivuodenajoista. Vaikutti koko ajan siltä että häntä ei oikein kiinnosta paneutua analyysiin niin syvällisesti, kuin olisi tarkoitus. En ole koskaan ollut häntä kohtaan epäkohtelias. Päinvastoin. Mutta nyt koen oikeudekseni nostaa nämä epäoikeudenmukaisuudet ja epäkohdat esille.