Mitä on henkisyys?

Mitäpä se on tuo henkisyys, jota monet mainostavat omaavansa ehkä enemmän kuin muut? Millä se mitataan? Pystyykö joku huijaamaan olevansa henkinen? Kuinka helppo ihmisiä on huijata? Varsinkin ihmisiä, jotka ovat epävarmoja oman elämänsä suhteen ja hakevat jonkinlaista varmuutta elämäänsä. Jotakin henkilöä, jolla on valmiina kaikki vastaukset ja ehkä vieläkin enemmän. Kuinka helppoa on sulkea silmänsä aivan selviltä epäjohdonmukaisuuksilta jonkun ns. henkisen ihmisen käytöksessä ja sanoissa? 

Omalta kohdalta täytyy sanoa että en ole elämässäni jutellut kuin ehkä yhden henkilön kanssa, josta välittyi sellainen lämpö, myötätunto ja kypsyys kuin ajattelen henkisellä ihmisellä olevan. Monta ns. henkistä opettajaa olen tavannut, mutta heissä on ollut piikikkyyttä, tuomitsevuutta, välinpitämättömyyttä, kylmyyttä, vahingoniloa ja tekopyhyyttä, joka kätkeytyy näennäisesti "hymyilevän" naamion taakse. Heidän näkemyksensä maailmasta ja ihmisistä on selvästi värittynyt heidän opiskelemillaan teorioilla ja heidän subjektiivisilla kokemuksillaan elämästä ja yksilöistä, joiden perusteella he yleistävät omia teorioitaan ja osoittavat paheksuvalla sormella erityisesti tietynlaisia yksilöitä aivan pinnallisten arvioiden pohjalta tuntematta noita henkilöitä ollenkaan.  Ei tuollainen käytös ole henkisyyttä. Se on erottelun tekoa ns. hyviin ja ns. huonoihin ihmisiin. Nuo ns. henkiset ihmiset ovat täysin sulkeneet silmänsä omalta kehittymättömyydeltään, mutta saavat itsensä uskomaan olevansa kehittyneitä, koska ovat lukeneet niin paljon henkistä kirjallisuutta ja elävät mitä ilmeisimmin jossain suljetussa ihmisyhteisössä, jossa heidän oman luonteensa heikkoudet eivät koskaan tule ilmi ja heidän henkisyyteensä ei tule koskaan testatuksi. He ovat järjestäneet elämänsä niin, että heillä on aina mahdollisuus paeta omaan suljettuun todellisuuteensa ja sulkea muu maailma ja eriävät mielipiteen ulkopuolelle. Huolimatta siitä kuinka paljon apua noista muiden mielipiteistä voisi olla heidän omalle henkiselle kehitykselleen.

Henkisyys ei ole sitä ettei saisi koskaan sanallisesti ja jopa fyysisesti puolustaa itseään tai muita ihmisiä. Tämä ei tarkoita sanoja ja tekoja jotka ovat liian julmia ja ylimitoitettuja tilanteeseen nähden. Henkinen opettaja saa ohjata ihmisiä. Joskus myös vähän kovemmalla kädellä. Tilanteesta riippuen. Jotkut henkisen tien etsijät pelkäävät karmaa, mutta karmaa voi tulla ihan yhtä paljon siitä että ei uskalla puuttua esimerkiksi kiusaamiseen tai näkemiinsä rikoksiin. Henkilökohtaisissa ihmissuhteissa myös joskus täytyy puhdistaa ilmaa ilmaisemalla tunteensa rehellisesti. Pelkkä nyrkkeilysäkin hakkaaminen kuntosalilla tms. ei auta jännitteisten ihmissuhteiden ratkaisemisessa. Joskus on pakko uskaltaa nostaa kissa pöydälle. Muuten tilanne ei koskaan ratkea. Ehkä jotkut ihmiset voivat välttää tilanteet, joissa joutuvat puolustamaan itseään tai muita elämällä norsunluutorneissaan, sulkemalla silmänsä ja korvansa ja kulkemalla henkilöautoillaan pisteestä A pisteeseen B, mutta se että he eivät koskaan joudu näihin tilanteisiin ei todista heidän henkisyyttään. Se todistaa että he eivät uskalla kohdata maailmaa ja omaa ihmisyyttään ja muiden ihmisyyttä. Todennäköisesti he vain pakenevat oman luonteensa heikkouksia pysyttelemällä pois hankalista tilanteista. Tilanteista, joissa he saattaisivat jopa ylireagoida paljon pahemmin kuin joku henkilö, jonka he pinnallisella tarkastelulla tuomitsevat vähemmän henkiseksi kuin itse ovat.

Henkinen opettaja myös antaa kaikille suunvuoron. Ei vain niille, joilta saa eniten huomiota ja kehuja tai jotka eniten häntä tarvitsevat. Henkisen opettajan (tai näennäisesti henkisen opettajan) asemassa varmasti helposti sortuu tuomitsemaan huonommiksi heidät, jotka esittävät hankalia kysymyksiä ja sallimaan huonompaakin käytöstä heille, jotka avoimesti opettajaansa ihailevat ja eniten häntä näyttävät tarvitsevan. Mutta tällainen käytös kertoo että asema henkisenä opettajana ei ole vielä ansaittu.

Minä ainakin luotan vain niiden henkilöiden henkisyyteen, jotka uskaltavat liikkua ihan missä tahansa ja kenen kanssa tahansa pelkäämättä omia ylimitoitettuja reaktioitaan vastaantuleviin tilanteisiin. Luotan myös vain niiden henkilöiden henkisyyteen, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan mitä tahansa kritiikkiä ja mitä tahansa kysymyksiä oman henkisyytensä tasosta ja asioista, joita he edustavat. Henkiset ihmiset pysyvät kyllä tyynenä minkä tahansa kysymysten edessä eivätkä nosta niistä johtuen piikkejään pystyyn tai esitä ivallisia vastakysymyksiä tai huomautuksia. Totuus ei pala tulessakaan. Mikään kysymys ei voi vähentää oikeasti henkisen ihmisen henkisyyttä. Teeskentely ja pintapuolinen oppineisuus syvän viisauden ja elämänkokemuksen sijasta taas paljastuu melko nopeasti. Jotkut ns. henkiset opettajat ovat alalla myös laittamassa omia kokemiaan nöyryytyksiä kiertoon pahaa-aavistamattomille asiakkailleen. Jos tämä ns. henkinen tukija ei vain satu pitämään häneltä tukea ja apua hakevasta henkilöstä, voi tämä ns. henkinen ihminen ennustaa hänen elämässään tapahtuvaksi huonoja asioita, vaikka nuo ennustukset perustuvat vain hänen omaan pahaan tahtoonsa ja katkeruuteensa. Tämä on yksi alhaisimmista henkisyys-sanan väärinkäyttötavoista mitä tiedän. 

Mitä siis on henkisyys? Onko näin että he, jotka kiireimmin alkavat itseään henkiseksi julistaa pysäyttävät henkisen kehityksensä siihen? He luulevat jo olevansa valmiita vain siirtymään opettajiksi ja unohtavat että maailma on oikeasti rankkoja opetuksia täynnä meille jokaiselle. Minusta hyvä opettaja ei koskaan eristäydy norsunluutorniinsa, vaan hän jatkaa omien heikkouksiensa ja rankkojen asioiden kohtaamista kentällä, ihmisten parissa. He joutuvat kenties kiusatuiksi ja vähätellyiksi, niin kuin kaikki muutkin ihmiset ja näin ollen pysyvät oikeassa, realistisessa elämässä kiinni. Elämässä, joka oikeasti testaa heidän nöyryyttään.

Uskon että henkisyyttä ei voi löytää mistään kursseilta, kirjoista tai temppeleistä, vaan ainoastaan elämää elämällä. Itsensä likoon laittamalla ja nöyrtymällä. Jos ihmisellä on valmius nöyrtyä, niin siinä hän voi onnistua omilla elämänvalinnoillaan. Jos hänellä ei ole valmiutta nöyrtyä niin mikään kurssi, kirja tai uskonlahko ei sitä voi saada aikaiseksi. Väittäisin että nöyrtymisen edellytyksenä on se että pystyy ottamaan elämän vastaan yksin, itsenäisesti ja kohtaamaan omat heikkoutensa aivan omillaan. Ihmisryhmissä voi saada näennäistä tukea asioille ja yhteys omaan sisimpään alkaa hämärtyä. Siunauksia on niin helppo ostaa ulkopuolelta. Ihmisryhmissä omia heikkouksia on niin helppo saada anteeksi, koska kaikki muutkin haluavat saada heikkoutensa anteeksi. Tällöin kukaan ei joudu ottamaan mistään vastuuta. Yhteisellä päätöksellä näennäisesti "helpotetaan" toistensa elämää, vaikka itseasiassa kaikki sortuvat henkiseen laiskotteluun ja näennäismukavuuteen. 

Kuitenkaan en usko että kukaan pystyy muuttumaan vain sen takia että ryhmä tuomitsee yksilön teot. Hänen on ne itse itsessään ymmärrettävä vääriksi ja itsenäisesti saatava tilaa ja aikaa pohtia miten korjaisi elämänsä suunnan. Tämän vuoksi uskon että ainoastaan yksin vietetty aika omassa hiljaisuudessa ja toisaalta yksin liikkuminen ihmisten parissa aivan tavallisessa arjessa voi auttaa ihmistä eteenpäin henkisen kehityksen tiellä. Siihen ei tarvita mitään kirjoja, kursseja tai temppeleitä. Rahaa siihen voi kylläkin joskus tarvita, koska joskus ihmisen pitää ottaa etäisyyttä asioihin, Vaikka pidemmänkin matkan päähän. Aina oma syntymäpaikka ei ole se, jolla ihmisen kuuluu elämänsä viettää. Ei kannata uskoa liikaa siihen, että kaikki on elämässämme valmiiksi suunniteltu ja että olisi olemassa jokin kohtalo esim. syntymäpaikkamme suhteen. Itse me suuresti omaan kohtaloomme vaikutamme. Meistä jokainen joutuu tekemään eri asioiden kanssa töitä päästäkseen toteuttamaan puhtainta itseään. Mutta kovan työn kautta, jonkin verran nöyryytystä kestämällä, tarvittaessa apua pyytämällä ja nöyrtymällä voimme jotakin tässä elämässä saavuttaa.