Olen nyt ollut kirjoilla melkein kaksi vuotta täällä Helsingissä, jonne muutin Joensuusta. Täällä on selvästi ja tietenkin paljon monimuotoisempaa ihmisporukkaa. Se on selvä. Mutta on ollut mielenkiintoista huomata mikä ero on täällä käymisen ja täällä asumisen välillä. 

Olen käsittänyt että suomalaiset ylipäätään ovat rehellistä kansaa ja siksi ulkomaalaisia, varsinkin erityyppisistä kulttuureista tulleita täällä haukutaan, jos he yrittävät huijata suomalaisia. Mutta on yllättävää, että ainoat, jotka täällä ovat yrittäneet huijata minua, ovat olleet valkoihoisia suomalaisia. Rehellisintä ja ystävällisintä asiakaspalvelua olen saanut täällä ulkomaalaisilta ihmisiltä. Siksi asuminen täällä itäpuolella ei ahdista minua.

Lisäksi on mielenkiintoista ja suorastaan naurettavaa miten helsinkiläiset ovat tottuneet pääsemään joka paikkaan autolla ihan oven eteen, että ei tarvitsisi kävellä juuri yhtään. Kauhea valitus tulee, jos jostakin kulkuvälineestä pitää kävellä pidempi matka jonkin kaupan oville tai kaupan ovilta pitää kävellä parikymmentä metriä kaupan sisäpuolella oleville automaattisesti avautuville porteille. Jos taksi on vääränvärinen tai vääränmerkkinen tai jos sitä ajaa tummaihoinen kuski vaaleaihoisen sijasta niin kyllähän sitä täytyy kovaan ääneen surkutella taksijonossa. Lainatakseni erästä tv-sarjaa: "Ou nou!" (Taneli Mäkelän roolihahmon äänellä ja eleillä höystettynä). Tummaihoiset kuskit ovat aina tulleet oikeaan paikkaan hakemaan ja he myös ovat osanneet ilman erillisiä ohjeita suunnistaa oikeaan kohteeseen. Suomalaiset/valkoihoiset eivät näytä tuntevan omaa kotikaupunkiaan, eikä edes navigaattori tunnu riittävän avuksi kaikille ja monet näistä valkoihoisista kuskeista jatkuvasti valittavat jostakin aiheesta, jonka asiakas sattuu mainitsemaan tai sitten he jopa alkavat etsiä siitä jotain haukuttavaa tai vähäteltävää. Aika rasittavaa kuunneltavaa. Jos saisi asiaan vaikuttaa niin vaatisin osan rahoista takaisin. En ole mikään taksikuskiterapeutti. Sitten on vielä niitä stereotyyppisiä helsinkiläisiä, jotka sumeilematta yrittävät ottaa taksin taksiletkan välistä, kun ovat ilmeisesti liian "kunnianarvoisia" jonottamaan muiden "tavallisten" kansalaisten perässä taksitolpalle asti. Sitten kun eivät saa otettua taksia välistä kävelevät sumeilematta jonon ohi taksitolpalle ja ottavat taksin muiden nenän edestä. Kyllä todellakin arvostus nousi näitä ihmisiä kohtaan (siis ei). Kyllä heidän täytyy olla tärkeitä ihmisiä. Mutta ei kyllä valitettavasti kasvot tuoneet minulle minkäälaista mielleyhtymää keneenkään julkkikseen saati sitten keneenkään arvohenkilöön. Mutta tätä wanna be bättre folkia olen yllättävän vähän nähnyt täällä, mikä ei kylläkään tee tuosta käytöksestä yhtää vähemmän oksettavaa ja naurettavaa. Tuon käytöksen takana toisaalta näen alemmuuskompleksin. Mutta tajuavatko nämä ihmiset sitä itse? Harhoissaan taitavat elää.

Mutta syy miksi tykkään tästä uudesta kotikaupungistani on sen kulttuuritarjonta, sekä suurempi mahdollisuus työllistyä ja pysyä työllistettynä omia opintoja vastaaviin töihin. Pidän myös runsaasta ravintola- ja kahvilatarjonnasta ja hyvästä valikoimasta kauppoja kasvisruokavaliotani ja muutenkin elämäntapavalintojani ajatellen. Tästä on myös helpompi lähteä lyhyillekin ulkomaanmatkoille tai vaikka joillekin kursseille. Täällä on paljon mielenkiintoisia kurssi- ja harrastusmahdollisuuksia. Ehkä nämä riittävät kestämään tuon edellä kuvaamani kulttuurishokin, vaikka kyllä osa siitä olikin odotettavissa stereotyyppisistä stadilaisista kuulemieni juorupuheiden perusteella. Mutta onneksi täällä on paljon muutakin kuin stereotypiaa. Seuransa voi helposti valita.